"Se, miten kukin kokee jonkin värin tai väriyhdistelmän ja mitä se herättää siinä ihmisessä, on niin henkilökohtaista. Se on mulle se taiteen juju" - Haastattelussa kuvataiteilija Irina Havaste Ukkola

Irina Havaste-Ukkola valmistui taidemaalariksi Vapaasta taidekoulusta vuonna 2008 ja on siitä lähtien työskennellyt kuvataiteilijana. Oulun Taiteilijaseuran jäseneksi hän liittyi 2016 vuoden lopulla ja vuoden 2017 alussa hän osallistui muiden uusien jäsenten kanssa Valvegalleriassa esillä olleeseen Vaikeat ajat -näyttelyyn. 

Havaste-Ukkola työskentelee enimmäkseen öljyväreillä, akryyleillä ja öljypastelleilla, mutta välillä hän myös piirtää hiilellä tai lyijykynällä. Vaikka hänen oli vaikea uransa alussa tehdä abstraktia taidetta, on hän nykyään melkeinpä huomaamattaan lipunut siihen suuntaan. Hänen nykyisissä teoksissaan on nähtävillä niin esittävää kuin abstraktimpaakin tyyliä. 

Havaste-Ukkola kokee, että hänen taiteensa heijastelee aina jotenkin hänen elämäntilannettaan. Näin oli myös ARTtilassa vuonna 2017 esillä olleessa Tuulee kaikki hiukset kasvoille -näyttelyssä, jonka nimeen ja teoksiin hän ammensi elementtejä omasta, hänen omien sanojensa mukaan vähän jopa kaaosmaisesta elämäntilanteestaan. Tämä heijastui hänen silloisiin töihinsä värien sekamelskana, joihin hän kuitenkin pyrki löytämään myös harmonisia elementtejä.

Havaste-Ukkolalle taiteen tekeminen ei aina ole suoraviivaista ja joskus tekeminen vie hänet ihan muualle kuin mihin alunperin oli tarkoitus päätyä. “Prosessit menee aina eteenpäin ja sit syntyy jotain uutta. Kun on tehny jotain, niin taas työskentely vie johonki seuraavaan vaiheeseen. Pitää vaan edetä vaihe vaiheelta. Sitä ei aina tiedä, et mitä sielt tulee, ku lähtee hakemaan jotaki. Et sit se voi mennäkki vähän toisille urille kuin mikä se alkuperänen visio on”, Havaste-Ukkola avaa omaa taiteen tekemistään. 

Havaste-Ukkolalle tärkeintä ei ole omassa taiteessa se, mitä hän yrittää taiteellaan sanoa, vaan se, miten katsoja itse kokee teoksen, ja mitä tunteita se hänessä herättää. ”Mulle on hirveen tärkeetä se kokemus jonkin tietyn taideteoksen, vaikka maalauksen, edessä tai sen äärellä ollessa. Se, miten kukin kokee jonkin värin tai väriyhdistelmän ja mitä se herättää siinä ihmisessä on niin henkilökohtaista. Se on mulle se taiteen juju”, Havaste-Ukkola summaa ajatuksiaan mietteliäänä. 

Havaste-Ukkola koki itse lapsena voimakkaan tunnekokemuksen yksivärisen teoksen edessä ja edelleen hän etsii voimakkaan tunnekokemuksensa lähdettä ja pyrkii toisintamaan kokemuksen voimakkuutta omien teostensa kautta. Hän muistaa erityisen hyvin palautteen, jonka sai Kiertelemättä-näyttelyopastukseen osallistuneelta ihmiseltä Tuulee kaikki hiukset kasvoille -näyttelynsä teoksista.  

”Mulla oli näyttelyssä värikkäitä piirustuksia, joissa on paljon viivoja ja kaikkea sähinää, joissaki enemmän ja joissaki vähemmän. Yks ihminen sano aika kivasti sen kierroksen jälkeen, että hän oli ihan väsynyt, kun hän tuli tänne, mutta nyt hän on taas ihan pirtee. Et siinä on yks aika konkreettinen esimerkki siitä, että taide vaikutti sen ihmisen tilaan ja olemukseen niin, että se piristy. Se oli musta aika hauska esimerkki siitä, mitä voi tapahtua”, Havaste-Ukkola toteaa kiitollisena. Mihinkään tiettyyn tunnekokemukseen Havaste-Ukkola ei kuitenkaan taiteellaan pyri, vaan kaikki kokemukset ovat hänelle yhtä arvokkaita.  

Havaste-Ukkolalla on monta eri taiteilijaesikuvaa ja heitä kaikkia yhdistää runsas värien käyttö teoksissaan. ”Selvästi muhun vaikuttaa toi Vapaan taidekoulun suuntaus, jossa väri on tärkeä ja yleensä pääosassa” Havaste-Ukkola analysoi. Häneen ovat teoksillaan tehneet vaikutuksen esimerkiksi Vapaan taidekoulun opettaja Reijo Viljanen, nykytaiteilijat Anna Retulainen, Janne Räisänen, Tarmo Paunu ja Oululainen Kirsi Tervo. Värien runsaan käytön lisäksi Havaste-Ukkolaa kiehtoo erilaisten viivojen käyttö teoksissa ja pensselin jäljen näkyminen. ”Koetan löytää teoksiin sopivan rentouden ja teosten oman valon.”  

Aloittelevaa taiteilijaa Havaste-Ukkola neuvoo tekemään paljon. Hänen mukaansa tekovaiheessa ei kannata olla liian kriittinen, koska se vain rajoittaa liikaa. Kritiikin aika tulee vasta myöhemmin. Havaste-Ukkola kertoo maalanneensa itse erään punaisen teoksen ja teoksen valmistuttua ajatteli, ettei teoksessa ole mitään. Vasta vuoden päästä teosta uudelleen katsottuaan hän huomasikin, että se puhutteli häntä. ”Pitää vaan tehdä paljon, jotta se oma juttu löytyisi ja sitten vaan uskoo siihen. Eipä siinä sen kummempaa. Sit sitä kehittyy pikkuhiljaa. Kehityksenkin huomaa vasta jälkeenpäin. Kärsivällisyys on siis tärkeetä taiteen tekemisen kanssa, sillä se ei ole nopee juttu”, Havaste-Ukkola neuvoo lempeästi.

Irina Havaste-Ukkolaa haastatteli Siru Väisänen ja haastattelun puhtaaksikirjoitti Erika Kiviniitty.